Satu Lepistö

Opin kirjoittamaan reilusti alle kouluikäisenä. Olin auttamaton unelmoija ja iltaisin pohdin sängyssäni huolestuneena kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Kun muut pelasivat pesäpalloa, minä luin kirjoja. Jo ennen kuin pääsin ilman valvontaa tien toisella puolella sijainneeseen kirjastoon, minä keksin runouden. Kun kirjastossa olikin ”jutuille” oma hylly, olin pettynyt. Se ei ollutkaan itse keksimäni ilmaisun muoto. Olen työläisperheen